Lohjankylän työväenyhdistys perustettiin kesällä vuonna 1905. Kamariherra Hjalmar Linder vuokrasi viiden markan vuosivuokralla Hagaskytän Peltrikko-nimisestä perunapellosta työväenyhdistykselle tontin.

Oman työväentalon ”Torpan” harjannostajaiset pidettiin 1906 syksyllä. Torpassa oli keittiö, talonmiehen huone ja kokoushuone. Taloa laajennettiin jo vuonna 1908, kun tehtiin suuri sali sekä näyttämöosa.

Kamariherra Hjalmar Linder myi koko valtavan omaisuutensa vuonna 1918 Suomen Sijoitusosakeyhtiölle ja poistui maasta.

Kansalaissodan päätyttyä Lohjan kunnallislautakunta oli anonut ja saanut Uudenmaan läänin maaherralta luvan ottaa Lohjan ja Virkkalan työväentalot haltuunsa lastenkodeiksi. Sosialidemokraattisen puolueen lakimies, varatuomari Väinö Hakkila teki anomuksen Lohjan työväentalon palauttamiseksi takaisin yhdistyksen käyttöön. 1.6.1919 palautus toteutui.

Lohjankylän työväentalo-osakeyhtiön perustava kokous pidettiin marraskuussa 1920.

Kunnan hoitokomitea, jota johti maanviljelijä Emil Malin, suhtautui myönteisesti työväenyhdistyksen tonttianomukseen. Valtuusto päätti maaliskuussa 1921 antaa korttelista nro 40 tontin 0-3 lahjaksi työväenyhdistykselle. Virkkalan Seuratalossa pidetyillä syyskäräjillä 6.9.1922 kihlakunnan oikeus myönsi riidattoman lainhuudon Työväentalo-tonttiin.

Työväentaloa laajennettiin huomattavasti ja talo valmistui syksyllä 1922 ja sai suurin piirtein sen muodon, joka sillä tänä päivänä on. Silloin rakennettiin kellari ja sinne sijoitettiin mm. keskuslämmityslaitteet. Kellarikerroksen huoneet vuokrattiin Osuusliike Keolle leipomoksi, joka toimi siinä vuosina 1922-1940. Yläkertaan valmistui talonmiehen asunto ja kolme kokoushuonetta. Näyttämön yhteyteen tuli pukeutumistilat. Juhlasalin lämpiössä aloitti toimintansa kahvila-ruokala, joka 1931 muuttui kahvila-ravintolaksi ja jonka toiminta lopetettiin elokuussa 1967. Samana vuonna tehtiin laaja peruskorjaus.

1980-luvun lopulla koko talon kohtalo oli vaakalaudalla. Keskusteltiin vakavasti jopa sen purkamisesta ja suunniteltiin liiketaloa siihen torin laidalle, mutta hanke ei toteutunut. Sen sijaan remontointi ja kunnossapito jatkuivat. Vuonna 1993 hyväksyttiin työväentalon peruskorjaussuunnitelma, joka käsitti myös piha-alueet ja jota on vuosittain toteutettu.

Työväentalo on nykyään kaikilta tiloiltaan hyvässä kunnossa ja ahkerassa käytössä.